Kiipeilyretket kalliotasanteelta alas ja niemeltä ylös
Saarella ei ole merkittyjä kiipeilyreitteiä, vaan vain polkuja ympäriinsä. Osa niistä on lähinnä eläinten, kuten hirvien käyttämiä. Hirven jätöksiä löytyykin uskomattomista paikoista saarta tutkittaessa.
Erityisen tärkeää saarella liikkumisessa on ottaa huomioon kallioiden vaarallisuus. Liukkautta riittää ja irtovia sammalia samoin. Minkäänlaisia tukirakenteita ei ole eikä vaarallisia paikkoja ole mitenkään merkitty.
Yhtäkkiä saattaa tulla vastaan syviä halkemia ja kuiluja, joten jyrkänteiden reunoille ei ole syytä mennä. Tosin, ainakin alaspäin pääsee hyvin halkeamien pohjia pitkin hissukseen laskeutumalla. Ylöspäin kannattaa yrittää tukevia kallionlohkareita pitkin, mutta matka kestää. Kiipeäminen vanhasta satamasta ylöspäin sujuu kuitenkin, kun muistaa kontatakin välillä.
Halkeamat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja niistä näkee todella kauas alas. Kiersimme saaren yhtenä ainoana päivänä ylhäältä alas, niemenkärkeen ja sieltä jyrkkää kallioseinämää takaisin ylös. Matkalla muu maailma unohtui, ja ainutlaatuiset kalliot sekä kivet lumosivat ajatukset.
Tämä viimeinen halkeama oli jo varsin helppokulkuinen ja päättyi pieneen lehtomaiseen tasanteeseen. Jatkoimme matkaa niemenkärkeä kohti. Pujottelu valtavien kivilohkareiden välissä ja päällä ei ollut aivan mutkatonta, koska osa kivistä on irrallaan.
